Eipä tule tylsää päivää näitten eläinten kanssa...
Meidän kaksikko on elänyt sulassa sovussa alusta saakka, meillä
nyt jo neljättä vuotta. Ovat lämmittelleet vierekkäin/päällekkäin lämpölampun
alla, syöneet sovussa samasta ruokakupista ja silloin tällöin nukkuneetkin
yhdessä.
Mutta ei enää... Viikko sitten, keskiviikkona, Pico linnottautui terran viileämmässä
päässä olevan korkkikaarnan alle eikä suostunut tulemaan sieltä pois kun
vähän kurkistelemaan. Pieni vaikutti todella säikyltä mikä toki johtui
varmasti lämmön puutteesta. Kulki kyllä eilen hyvin haparoivasti
ruokakupille asti syömään, mutta säikähti jotain
ja livahti salaman nopeasti takaisin viileään piiloonsa. Koska talvilevot on vietetty jo ajat sitten, ei siitäkään ei ole kyse.
Lauantaiaamuna, kun tätä oli jatkunut 2 päivän ajan, menin heti tarkistamaan tilannetta ja Pico
oli noussut piilonsa päälle selvästi kuin paistattelemaan päivää. Eikä
sillä ollut aikeita liikkua siitä mihinkään.
Noh, eihän siinä muu auttanut kuin virittää toinen lämpölamppu
terraan Picon piilopaikan
kohdalle. Onneksi meillä sattui olemaan vielä se vanha valaisin ja lamppu ylimääräisenä! Kaveri piristyi lämpimässä nopeasti, kävi syömässä,
mutta ei astu jalallaan toiseen päähän terraa, jossa Alto oleskelee.
On aivan kuin terraarion puoleen väliin olisi tullut näkymätön raja, jonka yli Pico ei uskalla kulkea. Syystä tai toisesta, ehkä ruokaa etsiessään Pico kuitenkin astuu tämän näkymättömän linjan yli ja saman tien sen käytös muuttuu hyvin erilaiseksi. Se uskaltaa tuskin liikkua, nuoleskelee/haistelee kaikkea koko ajan ja tähyilee eteensä ja myös ylöspäin. Nämä visiitit päättyvät nopeasti siihen, että Pico joko peruuttaa takaisin tai säikähtää jotain säpsähtäen ja sujahtaa turvaan "omalle puolelleen".
Alto ei näytä mitään reaktiota Picon suuntaan. Itseasiassa se lämmittelee ja oleskelee kuten aina ennenkin. Ainoastaan meitä kohtaan se käyttäytyy aikaisempaa rohkeammin. On hyvin kiinnostunut touhuistamme ja tulee hanakasti käsien luo ruokaa etsimään heti, jos avaa terran oven.
Tässä nyt sitten mietimme, että onko nyt yhteiselo näilläkin tulossa tiensä päähän vai voiko tämä olla vain jotain väliaikaista?
Olen kysellyt vinkkejä tilanteeseen muilta harrastajilta ja kyllähän se ratkaisu useimman mielestä tuntuu olevan liskojen erottaminen omiin terroihinsa.
Alto käyttäytyy alfa-uroksen tavoin ja Pico alistuu. Jos Pico ei alistuisi, voisi lopputulos olla kohtalokas :(
Tämä ihmissilmälle näkymätön raja voi kuulemani on femoraalirauhasten eritteellä merkitty reviirin raja, jonka lisko sekä haistaa, että näkee UV-valon ansiosta.
Aiheesta on kirjoitettanut englanniksi Dorling Kindersley Ltd, 2008 kirjassaan Animal Life.
klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.
Voit kommentoida myös rekisteröitymättä. Klikkaa alla sanaa KOMMENTTIA ja jätä terveisesi!
