Tässä Korkeasaaren eläintarhan matelijoista vastaavan eläintenhoitajan Timo Paasikunnaksen minulle kirjoittama viesti, jonka julkaisen hänen luvallaan.
Ensinnäkin, aavikoiden tai oikeammin kuivien alueiden (arot, puoliaavikot, savannit) olosuhteiden kanssa unohdetaan kosteus. Itse olen useita kuivien alueiden matelijoita ja sammakoita kasvattanut, sekä osaa tutkinut myös niiden luonnollisilla elinalueilla jolloin olen kiinnittänyt huomion juuri kosteuteen ja veden käyttöön. Tärkein asia mikä näistä alueista jää mieleen on ilmaston selvä vaihtelevuus ja ensin, lämpötilojen hyvin suuri vaihtelu. Kysymälläsi lajilla päivällä lampun alla lämpötilan tulee olla +60 astetta (yleislämpönä +30–40 astetta) ja öisin liskolla riittää +18–20 astetta. Korkeammista lämpötiloista antaa hyvän esimerkin se että lajilta on mitattu +45 asteen ruumiinlämpö mikä on huimasti enemmän kuin monilla muilla lajeilla.Vastaavanlaisilla lajeilla joita minulla on ollut terraariossa ja yhtenä terraario esimerkkinä (200 x 100 x 100 cm), valaistuksena on ollut 2 x 125 W HQL-valaisinta, päivän kuumimpana hetkenä vielä 1 x 150 W HQI-valaisin sekä 2 x 150 W puristelasilamppu (lämmittelypaikat) sekä UV-B:n lähteenä Osram Ultra Vitalux 300 W). Näiden sammuttua lämpötilan vaihtelu on taattu yöksi. Näissä terraarioissa kosteus ei yleensä ole suuntaan eikä toiseen ongelma, yöllä kohonnut kosteus haihtuu voimakkaiden lamppujen ansiosta nopeasti.
Näissä terraarioissa pohjamateriaalin paksuus ja sen oikeanlainen valinta on tärkeätä. Mielestäni alle 25 cm pohjamateriaalin paksuudella tällaista terraariota on vaikea saada toimivaksi. Itse olen tehnyt alimman pohjan lekasoralla ja sen päällä olevan kerroksen multa-hiekkaseoksella ja päällimmäisen kerroksen hiekalla. Pohjaa terraarion toisesta päädystä tulee kerran viikossa kastella kunnolla, usein kaadan yllämainitun kokoiseen terraarioon kivien päällystämälle alueelle, pohjasta asti, arvioiden pari litraa vettä suoraan pohjaan sekä sumutan terraarion kauttaaltaan jolloin liskot juovatkin usein. Tämä aamuisin jolloin se vastaa aamun kosteutta. Näin siinä on kosteampi alue kivien alla ja halutessaan se voi kaivautua kosteampaan ja viileämpään, pintakerros on kuitenkin kuiva/kuivanut koko terraariossa vaikka kosteus alemmassa kerroksessa laajenisikin joksikin aikaa. Maan alla on myös aina kosteampaa mentäessä alaspäin jo vähänkin.
Lajin luonnollisilla elinalueilla lämpötila laskee alle +10 asteeseen, riippuen toki hieman alueesta. Kollegani Saksassa on pitänyt lajia kolmisen kuukautta hyvinkin jäätävissä olosuhteissa, alle +10 asteessa marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Kaiken kaikkiaan talvilepoa on aina silloin pidettävä välttämättömänä jos lajilla luonnossa sellainen on. Tuolla alle kymmenen asteen talvikautena yksilöt eivät luonnollisestikaan syö. Olen myös kuullut hyvistä tuloksista jolloin lajia on pidetty marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana hieman tuota korkeammissa lämpötiloissa, kaksi-kolme kuukautta +15–18 asteessa, jolloin lämpölamppuja ei pidetä jatkuvasti päällä. Tämä järjestely on sen johdosta että tätä alhaisempia lämpötiloja on vaikea saada yksityisasunnossa järjestettyä.
Lajina tämä eläin tarvitsee fysiologisesti tietynlaisen lämpötilan l. hyvin korkeata lämpötilaa ja kun talvella alueella lämpötila ei nouse juuri päälle +20 asteen, sen syöminen aineenvaihdunnallisesti vaikeutuu. Kenttätutkimuksissa sitä ei juuri ole havaittu kuukausien marras- ja helmikuu aikana lainkaan kun taasen pienempiä liskoja kuten sukujen Uta ja Cnemidophorus edustajia on havaittu säännöllisesti. Tämä johtuu niiden pienestä koosta koska ne voivat lämmetä nopeammin kuin suuremmat liskot, kuten Dipsosaurus. Eräässä lähteessä mainittiin sen olevan San Felipen lähellä aktiivisena poikkeuksellisen lämpimänä aikana helmikuun alkupuolella. Capen alueella (Cape region)ne saattavat olla joskus lämpiminä talvina ympäri vuoden aktiivisia, hiljentyen sielläkin kuitenkin suurimmaksi osaksi joulu-tammikuun aikana. Huomioina näihin ilmastollisiin vaikutuksiin, loppukesien sadekausien aikaan tietyillä alueilla on tutkittu sen käyttävän perhosen toukkia erittäin paljon ravintonaan, jopa 100 %.
Ainakin kahden kuukauden talvilepo +15–18 asteessa (huoneenlämpö) tai jos pidempään, alemmissa lämpötiloissa jottei kuluta energivarantojaan liian aikaisin, olisi lajille varmasti tarpeen, tänä aikana se ei mahdollisesti nouse piilopaikastaan mutta sillä ei nestetasapainon suhteen ole huolta, sen fysiologia on tähän sopeutunut ja piilopaikka on kuitenkin kosteampi verrattuna ympäröivään ilmaan. Yleisvalaistus, lämmittämätön kuten loisteputket, olisi siinä 6-8 tuntia päivisin ja kesäisin 14 tuntia. Kaiken kaikkiaan, koska suurella todennäköisyydellä niitä ei näy ja vaikka näkyisikin, pitäisin turhana edes yrittää ruokkia niitä. Kaikenlainen piilopaikasta syömään herättäminen on turhaa stressiä eläimelle ja sinällään epäilyttävän epäluonnollista. Painotan kuitenkin että on aina tarkkailtava eläimen kuntoa näiden jaksojen aikana.
Tässä vastauksessani keskityin pitkälti Baja Californian alueen eläimiin sillä, minulla on aineistoa tästä alueesta runsaasti sekä eräs hyvä ystävä ja kollegani työskentelee noilla alueilla, joten näistä asioista olemme paljon keskustelleet. Samalla tavalla saadaan kyllä myös muilta levinneisyysalueilta tuleville liskoille rakentaa hoito.
