Järkytys - säikähdys - helpotus!

Aloittelijoita, kun liskojen kanssa ollaan, osasin melkein arvata,
että jotain vielä sattuu..

Ollaan laitettu terraan taustaksi tarroilla kookoslevyä, jossa liskot tykkäävät kovasti kiipeillä. Jotenkin siellä päällä roikkuessaan, tarran kiinnitys oli pettänyt ja lopputuloksena tietysti se, että Alto jäi etujaloistaan kiinni siihen tarraan!!! Ja näiden varpaat on niiiiiin ohuet ja pienet ja nahka pehmeää ja....apua...=(

Olin itse illan pois kotoa ja mieheni soitti ja kertoi mitä oli tapahtunut. Alto oli kuitenkin ihan ok, niin väsynyt, että nukahti tarra jaloissaan siihen mihin se sieltä katon rajasta nostettiin...

Kotiin tultuani rupesin selvittämään tilannetta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että vettä - mutta eihän tuollainen tiukka liima mihinkään vedellä irtoa. Sitten muistin, että meillä on pullollinen parafiiniöljyä konnia varten. Pidin väsynyttä pientä Altoa kädessä, jossa se nukahteli heti, jos rauhoitin tilanteen. Kaadoin jaloille/tarran päälle öljyä ja hieroin hyvin, hyvin varovasti pieniä varpaita. Pikku hiljaa Alto sai itse jalkansa irti tarrasta, varvas kerrallaan. Reppana oli kaikesta riuhtomisesta niin väsynyt, ettei edes lähtenyt pakoon, vaikka vapautuikin kahleistaan. Hiljalleen se sitten siirtyi kädeltä terraan ja välillä pikku torkkuja ottaen kaivautui lopulta nukkumaan Picon viereen...

Uskon, että säikähdys oli tässä nyt se pahin juttu. Kaikki jalat näyttivät toimivan normaalisti ja toivoa on, ettei varpaatkaan vioittuneet pahemmin. Siksi uskallakin toivoa, että kun Alto saa ensin levättyä kunnolla, arki jatkuu aivan normaaliin tapaan.


MUOKS/ 

Kyllä, Altolla kaikki ok =)


Onni onnettomuudessa - ehkä tämä tapahtuma lähensi meitä. Alto tottui hajuuni, eikä ole enää niin pelokas. Se tuli aamulla ruokakuppiin, ennen kuin sain sen edes laskettua kädestäni hiekalle =)

Pullistelua

Mitähän lienee Altolla mielessä, kun se on ruvennut pullistelemaan silloin tällöin lötkötellessään lämpölampun alla?

Se on siinä yleensä Picon vieressä, mutta näissä tilanteissa ne eivät kiinnitä mitään huomiota toisiinsa. Toisin sanoen keskinäisestä kommunikaatiosta ei ole kyse. Alto ei myöskään pullistele meille, koska se tekee tätä myös silloin, kun emme ole olleet edes samassa huoneessa. Eikä sen olemus ole muutenkaan mitenkään uhkaavan näköinen. Sitten hetken päästä se lopettaa!

Pullea...


















... ja ei niin pullea

Ensimmäisen kerran, kun näin tuon, ajattelin jo kauhuissani, että nytkö jo olen ylen syöttänyt liskoni!? Mutta ehkä se vaan "treenaa" lihaksiaan...?

Kesäkukat

Olen lukenut ja kuullut, että aavikkoigut ovat erityisen mieltyneitä keltaisiin kukkiin, joten pitihän sitä päästä kokeilemaan. Valitettavasti meillä ei vielä voikukat viikonloppuna kukkineet, mutta onneksi löysin puutarhakaupasta keltakukkaisen orvokin. Ja eikun kokeilemaan...

Vasemmalla Pico, oikealla Alto:



Videosta näkyy hyvin nykyinen tilanne liskojen kanssa. Pico ei voi sietää mitään kontaktia meidän kanssa, mutta Alto on jo tottunut meihin. Välillä tuntuu, että sen sijaan, että Pico pikkuhiljaa kotiutuisi, se on tullut vain aremmaksi! Mutta täytyy vaan pysyä kärsivällisenä ja edetä pelokkaimman ehdoilla, hitaasti ja rauhallisesti.

Tutustumista

Tässä on nyt reilu viikko tutustuttu -molemmin puolin. Liskot ovat jo kaksivuotiaita, eikä niitä ole lainkaan kesytetty, joten olohuoneeseemme on muuttanut kaksi villieläintä! Yleensä, kun olemme itse kotona, liskot napottavat vierekkäin lämmittelypaikallaan ja tarkkailevat ympäristöään. Jos terran lähistöllä ei näy liikettä, ne uskaltautuvat lyhyiksi ajoiksi vartiopaikaltaan leikkimään ja tutkimaan uutta kotiaan - ja sitten palaavat takaisin vartioasemiin.



















Pico on tosiaan luonteelta arempi. Se menee nukkumaankin aikaisemmin kuin Alto ja luulen sen johtuvan osittain siitä, että reppana uuvuttaa itsensä stressaamaalla ympäristöstään =/
Alto taas on yhtä tarkkaavainen kuin Picokin, mutta se ei juokse vaaran uhatessa läheskään niin herkästi piiloon. Alto jää paikalleen tarkkailemaan tilannetta ja jos rauhallisesti etenee, se antaa tulla todella lähelle!

Kysyjille tiedoksi, nämä liskot ovat todella nopea liikkeisiä, mutta sitten, kun huomaavat jonkun liikkuvan lähistöllä, ne jähmettyvät sekunnin sadasosassa ja saattavat olla paikallaan vaikka kymmeniä minuutteja - niin kauan, kun liikkuminen koetaan taas turvalliseksi. Jos ne kokevat olonsa todella uhatuksi, ne livahtavat piiloon niin vikkelästi, että tuskin huomasitkaan mihin ne hävisivät!

Tästä syystä videokuvat saavat odottaa! En ehdi edes ottaa kameraa käteeni ja kävellä kahta askelta terraa kohti, kun kuvattavat ovat jo jähmettyneet suolapatsaiksi =)

Mutta hei. Onhan minulla yksi video.
Tässä Alton varovaiset ensiaskeleet uudessa kodissa:




Pahoittelen videon laatua. Kammerassa on huono tsuumi, ja lähemmäksi en tohtinut mennä.

Mutta Pico ei uskaltautunut ensimmäisenä iltana tämän pidemmälle.




















Mutta onneksi yhteiselo on alkanut sujua ihan mukavasti, eikä liskojenkaan tarvitse olla aina varpaillaan. Osataan sitä löysäilläkin =)

- klikkaamalla kuvat suuremmiksi -

Uudet kaverit

Vappuna 2010 perheemme kasvoi kahdella aavikkoiguaanilla.


Nimekseen otukset saivat Pico ja Alto <3

Pico on kaksikosta pienempi. Hyvä tunnusmerkki on hännänpää, Picolla se on tasavärinen. Pico on varovainen tyyppi ja juoksemassa aina ensimmäisenä piiloon "vaaran" uhatessa.

Alto on Picoa suurempi ja rotevampi. Alto ei pienistä hätkähdä, mutta hyvin tarkkaavaisesti seuraa ympäristöään.

Ostimme liskot matelijoihin erikoistuneesta eläinkaupasta, jossa ne olivat olleet n. vuoden verran. Eläinkauppaan liskot ovat tulleet USA:sta kasvatettuina.

 
Tähän blogiin kerään kuvia ja kuulumisia sekä omia kokemuksiani igujen hoidosta.

Tervetuloa mukaan ja kommentoida saa mielellään!
Olkoon tämä ensimmäinen viesti samalla vieraskirja, joten tänne voi aina laittaa kysymyksiä/kommentteja tai ihan vaan kuulumisia =)